27. syyskuuta 2013

Neulojaneitsyt

Hei,

olen Nelli, enkä ole ikinä neulonut.

En tiedä, kuinka alunperin päädyin tähän tilanteeseen. Luulin aina olevani tavallinen nuori. Uskon, että neulomattomuuden juuret johtavat ala-asteelle; 3-luokkalaisena valitsin käsitöiden sijaan puutyöt. Kun muut tytöt tahkosivat neuleiden parissa, minä hakkasin vasaralla poikia ja puutyöluokan pulpetteja. Kaikki puutöissä olleille on varmasti tuttu jokatuntinen alkusinfonia, jossa kaikki hakkaavat valitsemallaan teräesineellä puutyöluokan pulpetteja tahdissa. Opettaja ei uskaltanut kieltää, koska kyllähän kaikki tietävät mitä siitä seuraa, kun annat viidelletoista kymmenenvuotiaalle puukot käteen ja kiellät niitä toteuttamasta musikaalista itseään.

3 viikkoa sitten kävin Cittarista ostamassa itselleni Novitan 4,5 mm puikot ja lankaa, sekä lainasin kirjastosta Suuri Neulonta- ja ompelukirja-nimisen kirjan. Iskin puikot käteen ja aloin opettelemaan. Olisi tehnyt mieli survoa ne puikot omiin silmiini. Se neulontaharjoittelu jäi sitten siihen...

Tänä aamuna kuitenkin jostain syystä (krhm, johtuisikohan siitä että eilen aloin virkata kaulahuivia ja huomasin että this shit is not going to happen) aloin selata Youtubesta neulontaopetusvideoita. Aattelin, että on se notta perkele että kaikki muut akat osaa neuloa, mutta mä en muka. Miten se voi olla niin vaikeeta? Miksi äiti ei koskaan opettanut sitä mulle, vaan virkkasi aina vaan niitä helvetin vhs-kasettilaukkujaan? Kyynisenä ehdin jo aatella, että jos äiti ei opettanut niin ei internettikään voi opettaa. JA MITÄ VIELÄ! Löysin lempparikanavan. Nainen rauhallisella äänellä selostaa, mitä pitää tehdä. Ja hitaasti. Ja on kuvannut lähikuvaa neulonnastaan. Ma rakastuin. Ma sain neulottua. Ja mikä parasta, kun opettaja on videolla, sille ei voi suuttua. Ihan sama kuinka paljon raivoaisit, ei se opeta sua yhtään paremmin. Ja tän rouvan kanavallakin on vielä niin överisymppis nimi: Good Knit Kisses.





Ekaa videota katsoessani taisin tuijottaa tyhjyyteen keskimäärin vain puoli minuuttia, kunnes sain tehtyä tota castingia! En ees tiedä mitä noi sanat on suomeksi. Tokan videon yhteydessä tein jotain ihan käsittämätöntä aluksi, mutta sit se alko rullata kun tajusin keskittyä paremmin! JA KATTOKAA NY:


Mun Eka Neulontatyöni Ikinä. Nyt saan olla ylpee itestäni. Ja koko lähipiiri saa facepalmata itsekseen sitten kun näkee kaikki joululahjat jotka oon neulonut niille Ihan Itte. Jos jollakin tulee mieleen jotain hyviä neulontaohjeita esim. säärystimiin tai sukkiin, joita halajaisin seuraavaksi tehdä kunnes oon oppinut tähän perussettiin ekaksi, ni saa vinkata!

25. syyskuuta 2013

11 vastausasiaa!

Sain nakitettua itselleni tällaisen kysymyspostauksen! Kiitos 2Black-blogille :-)

Haasteen säännöt: 
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
- Keksi 11 uutta kysymystä.
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.



1. Mistä koirasi nimi / koiriesi nimet on keksitty? Kuka ne keksi ja kuinka? 
Nellyn nimi aiheuttaa aina lievää hämmennystä, tarkemmin sanottuna meidän nimet, sillä ollaan siis Nelli & Nelly. Ensimmäinen reaktio ihmisiltä yleensä on; "Miksi oot nimennyt koiras ittesi mukaan?"... Sehän olisi tietysti ihan tosi hyvä idea, mutta kun en ole nimennyt sitä. :D Lausun Nellyn nimen vielä Nellinä, joten ihmetys on kyllä ihan ymmärrettävää.. Nepa on siis nimetty jo ensimmäisellä omistajallaan (rokotuskortin mukaan ainakin) Nellyksi, ja kun se minulle lähes 5-vuotiaana saapui, en a) keksinyt mitään muuta nimeä kuin Väinö ja b) en jaksanut nähdä vaivaa opettaa sille kaiken muunkin lisäksi vielä uutta kutsumanimeä. Joten Nellystä jäi Nelly ja kun asuin siihen aikaan vielä kotona, vaihtoivat vanhempani minun kutsumanimeni Tytiksi ja koira sai pitää nimensä. Kaikki osapuolet oli tyytyväisiä ja uskon että poikaystävä pitää bonuksena sitä, että jos se huutaa Nelliä ni jompi kumpi saattaa ehkä tullakin!

2. Kuinka pitkään odotit nykyistä koiraasi/koiriasi? (Tulivatko ne viikon varoitusajalla vai monen vuoden pohdinnan jälkeen?) 
Koiraa olin halunnut koko elämäni ajan, mutta Nelly tuli meille aika yllätyksellisesti. Olin siihen aikaan Nepan dogsitteri, ja ed. omistaja pyysi minua ottamaan koiran viikoksi hoitoon hänen matkansa ajaksi. Koiraa tuodessaan hän sanoi, ettei oikeastaan voi pitää sitä ja pyysi harkitsemaan hoitojakson aikana että olisiko Nelly minulle oikea koira. Viikon hoitojakso on nyt sitten jatkunut 6 vuotta. Asia tuli kyllä hyvin yllätyksenä kaikille osapuolille; en uskonut että äitini olisi koiraan suostunut kun ei ollut siihen suostunut viimeiseen kahteen vuosikymmeneen, mutta uskon äitini salaa ihastuneen koiran kilttiin luonteeseen ja vaikeaan taustaan.

3. Millaisia huonoja tapoja koirallasi / koirillasi on? 
Minulle tullessaan niitä oli useita, mutta nyt päälle jääneitä pahoja tapoja on vain kaikkien noutajien silmitön vihaaminen sekä suklaan varastaminen..

4. Oletko löytänyt “the rodun” (ja mikä se on) vai jakautuuko kiinnostuksesi useiden rotujen kesken (minkä tyyppiset rodut/mitkä rodut)? 
Oon oikeastaan löytänyt "the rodun", mutta mua kuumottaa että en voi sitä ottaa koskaan. Olen koko pienen elämäni ollut tekemisissä lyhytkarvaisten saksanseisojien kanssa, ja oon ollut jo vuosia ollut ihan täysillä ihastunut kyseiseen rotuun. Kaikki ulkonäöstä luonteeseen, ainakin minun tuntemissani yksilöissä, iskee just sinne rotukoiran kokoiseen paikkaan sydämessä! Varsinaisesti mulle ei kyllä ole väliä onko koira rotukoira vai ei, harrastella voidaan rodusta riippumatta.

Muita kiinnostavia rotuja joita oon pohtinut ovat dalmatiankoira, rhodesiankoira ja dobermanni. Kaikki on siis ulkonäkötyypiltään tosi samankaltaisia (ts. lyhyt turkki ja suht liioittelematon rakenne), mutta kaikissa mättää jokin. Dalmatialaisissa terveys- ja luonneongelmat, rhodesiankoirissa mua ällöttää autoimmuunitautimahdollisuus ulkonäköseikan takia ja dobermannissa sitten mietityttää erityyppiset terveysongelmat ja se, että siitä kyllä puuttuu se jokin.
Joskus ois kyllä makeeta omistaa esim. greyhound, siperianhusky, irlanninsusikoira tai pyreneittenkoira, mutta nää nyt on tollaisia koiratytön päiväunirotuja olleet aina. Sarjassamme "Sit kun mulla on tosi iso omakotitalo ja lottovoitto ja mies joka maksaa kaiken mut ei oo koskaan kotona. Mut se lenkittää koirat kuitenkin kolmesti päivässä ja tuo karkkii."

5. Kuka / ketkä ovat vaikuttaneet eniten koulutustapoihisi ja mielipiteisiisi koirien hyvinvoinnista (esim. ruokinnan ja päivittäisen koiranhoidon osalta)? 
En nyt oikeen osaa nimetä ketään tiettyä ihmistä. Oon aika paljon etsinyt tietoa aina internetzistä ja kirjoista oma-aloitteisesti, ja erilaisten koirafoorumien keskustelut on varmasti olleet myös pohjana sille, minne päin oon kallistunut. Eli syvään kukkahattuuteen. <:=) Oon kyllä sitä mieltä, että vaikka koiranhoidosta yritetään kuinka tehdä jotain rakettitiedettä (kuten esim. laihdutuksesta..), niin oon huomannut lähinnä että kun koira saa tasapainoista ravintoa, tarpeeksi liikuntaa, huomiota ja aivotyötä omistajan kanssa tai erikseen ni ei siihen tarvita mitään erityisiä vippaskonsteja mukaan. Aiemmin oon kyllä ollut vähän enemmän jyrkempi koiranhoidollisten asioiden suhteen, mutta kai se ikä pehmentää mieltä kuin mozzarellaa.

6. Millaiset tulevaisuudenodotukset sinulla on koirasi / koiriesi kanssa? Oletko suunnitellut uusia harrastuksia, pentueita koirillesi, mahtavia tittelirivejä? 
Meillä on Nepan kanssa suuntana tähdet, KVA ja MVA-arvot sekä ainakin yksi pelastettu pikkutyttö Lassie-tyyliin! Tai siis.. Lähinnä se, että Nelly pysyisi kivuttomana niin pitkään kuin mahdollista ja että me saataisiin kokea vielä hienoja hetkiä yhdessä ja käydä vaikka vielä parilla vaelluksella yhdessä.

7. Missä asioissa sinulla on vielä opittavaa koirien kanssa? Mitkä asiat koet handlaavasi hyvin? 
No varmasti ihan kaikessa. :D Esim. harrastusasiat on sellaisia joissa oon ihan ulalla, sen sijaan taas esim. koen että handlaan koirien kanssa olemisen aika hyvin, koska en oo ihan hirvee häslääjä. Jos olisin Nepan kanssa häslääjä niin sekin olisi häslä, mutta yleensä mun oma rauhallisuus vaikuttaa siihen positiivisesti useissa tilanteissa.



8. Onko olemassa koirarotua jonka haluaisit, mutta et voi syystä tai toisesta ottaa? Mikä ja miksi? 
Se edellämainittu lk. saksanseisoja. Ja siksi, että en vaan näe itseäni metsästäjänä! Jos jollekulle tulee vastaan joku järkevä ihminen, joka haluaa kanalinnustaa koiran kanssa muttei halua huolehtia koirasta arkena, niin voi vinkata sille että voisin helpata. Useat ihmiset on sanoneet, ettei se koira tarvitse sitä metsästystä mikäli sillä on muuten aktiviteettejä, ja vaikka metsästyskausi onkin vain muutamat kk vuodesta, niin mun mielestä on niin epäreilua olla viemättä metsästyskoiraa metsälle. Eri asia on sit tietysti se, jos koira on todettu ihan avuttomaksi lintujahdissa ja ei osaa seistä tai hakea ollenkaan. Mutta tuntuisi vaan tavattoman itsekkäältä ottaa koiraa, jolle ei aio tarjota sen luontaisia aktiviteetteja. Aivan kuin ottaisi, no, minkä tahansa käyttökoiran ja ei antaisi sen toteuttaa taipumuksiaan.

9. Millaisia luonteenpiirteitä arvostat koirassa? Millainen olisi sinulle luonteeltaan täydellinen koira (vaikka luonnetestipistein tms.)? 
Arvostan täyspäisyyttä. :D Inhoan arvaamattomia koiria, ts. sellaisia jotka 5 minuutin silityksen jälkeen nappaavat käteen vaan sen takia ettei ne jaksa paijausta enää. Pidän koirista jotka ovat tarvittaessa rauhallisia, mutta tekemistilanteissa niistä saa löytyä virtaakin. En tykkää pirivietereistä tai tyhjänhaukkujista. Nellyssä arvostan rauhallisuutta ja kiltteyttä, toisaalta toivoisin siihen lisää virtaa että voitaisiin esim. juosta tai potkukelkkailla yhdessä. En nyt jaksa alkaa eritellä luonnetestipistein eri ominaisuuksia, mutta tiivistettynä hyvä koira voisi olla täyspäinen, rauhallinen koira josta kuitenkin löytyy täpäkkyyttä tekemiseen, se saisi omata kohtalaisen taistelutahdon että voisin leikkiä sen kanssa ikuisuudet ja samalla hyödyntää sitä koulutuksessa. Koira saa olla pidättyväinen, mutta ei mielellään arka.

10. Oletko pitänyt koirista koko elämäsi, vai oppinut nauttimaan koiraseurasta vasta myöhemmin elämässä? 
Oon kyllä ollut aina Koiratyttö 4Ever. Sukulaisilla on ollut aina koiria ja oon ollut se ärsyttävä pikkutyttö joka on ahdistellut kaikkia alueen koiranomistajia ja koiria.

11. Kuinka läheisesi suhtautuvat koiriisi?
Mun poikaystävä ja Nepa on parhaat kaverit, meillä on täällä vähän tällanen ilkeä äiti ja lepsu isi-asetelma, eli mä pidän huolta kaikesta kurista ja järjestyksestä kun taas ukko on se joka leikkii nenän näykkäisyleikkejä koiran kanssa ja antaa sille salaa pekonia. Musta kyllä tuntuu että kaikki mun läheiset tykkää Nellystä kovasti, kun varsinkin sisätiloissa se on tosi helppo, hiljainen ja kiltti koira. Yleensä sellaisetkin kaverit jotka ei juurikaan pidä koirisa/pelkää niitä on tykästyneet Nepaan kun se ei riehu/hypi tms.

Selailin tuossa tietämiäni koirablogeja ja kaikki taitaa kyllä aika pitkälle olla jo haastettu. Mikäli tuntuu siltä, ettei omaa blogia ole vielä haastettu, niin multa voi napata kysymykset ja vastata niihin :-)

1. Mistä harrastuksesta uskot koirasi/koiriesi eniten nauttivan?
2. Mihin ruokintamuotoon/merkkiin olet päätynyt ja miksi?
3. Mikä on mielestäsi hölmöin/aikansaelänein koirankoulutusteesi?
4. Jos olisit kasvattaja, mitä rotua/rotuja kasvattaisit?
5. Ottaisitko rescuekoiran? Miksi/miksi et?
6. Kuinka paljon koirasi liikkuu vapaana per viikko?
7. Mieleenjääneet letkautukset ohikulkijoilta koirastasi/koiristasi?
8. Jos saisit yhden päivän olla joku koiramaailmassa tunnettu henkilö, kuka olisit?
9. Seuraatko aktiivisesti koiramaailman uutisia? Mistä?
10. Ideat loppuu. Koirasi tassun koko senttimetreissä? :D
11. Mistä FCI-ryhmästä löytyy eniten pitämiäsi rotuja? Entä inhoamiasi?

24. syyskuuta 2013

Elämää nivelrikkoisen koiran kanssa

En taida olla tämän blogin puolella kirjoitellutkaan Nellystä ja sen nivelrikosta, se taisi tapahtua edellisen blogin puolella jonka olen jo poistanut.

E/E
Nepan nivelrikko tuli yllätyksenä minulle. Vain muutama kuukausi koiran meille tulon jälkeen tammikuussa 2008 alkoi Nelly ontua raskaasti. Veimme sen eläinlääkäriin, jossa otettiin röntgenit sen lonkista sekä selästä. Selvisi, että koiralla oli tapahtunut voimakkaita muutoksia sekä nivelnesteen muodostumisessa että rustoissa, ja että lonkkamaljat olivat epämuodostuneet, selässä oli yksi lannenikama liikaa ja epäiltiin myöskin muutamia luupiikkejä.

Voitte kuvitella sen epätoivon tunteen, joka valtasi tuoreen koiranomistajan! Minunhan piti saada tästä 5-vuotiaasta koirasta kiva harrastus- ja lenkkeilykaveri, mutta toisin kävi. Nelly oli varsin ylipainoinen minulle tullessaan, joten ensimmäiseksi aloitettiin dietti, kipulääkitys sekä Cartrophen-injektiot viikon välein kuukauden ajan. Oireet helpottivat, mutta kunnon lenkkeily oli pannassa.

Keväällä 2008 (vai 2009? vuodet vierii niin nopeasti..) osallistuimme Nellyn kanssa Yliopistollisen Eläinsairaalan nivelrikkotutkimukseen. Tutkimukseen osallistui useita kymmeniä koiria, joilla on tai on ollut ongelmia nivelten kanssa. Koirat jaettiin kahteen ryhmään ja toinen ryhmä sai tutkimusvalmistetta, ja toinen ryhmä sai lumevalmistetta ruoan kanssa muistaakseni 6kk ajan. Nellyltä kuvattiin kaikki lonkista kyynäriin ja polviin, yo. kuva on YESin kuvaama. Tälloin toisella eläinlääkärillä epäiltyjä luupiikkimuodostumia ei enää löytynyt. Tutkimusta johtava ell kehui Nellyn lihaksiston kuntoa ja tuumi, että vaikka koirassa on niin paljon vinksallaan niin lihaksisto tukee kyllä niveliä sen verran hyvin, että elinikäennuste on tällä vammaisella jopa 13v. Nelly on minulla ollessaan päässyt liikkumaan suht paljon erilaisissa maastoissa ja metsissä vapaana, jonka uskon vaikuttaneen positiivisesti sen lihaksiston kehitykseen.


Talvet meillä on menneet yhteisiä vuosina vaihtelevasti. 2007-2010 vuosien talvet olivat vaikeimpia, kipulääkitystä piti syöttää yleisesti ottaen aina joulukuusta maaliskuulle sekä käydä ottamassa Cartrophen-injektioita ja liikunta on ollut rajoitettua. Hämmästyksekseni viime vuoden (2012-2013) talvella koira ei tarvinnut yhtäkään eläinlääkärikäyntiä! Olin valmistautunut jo sekä rahallisesti että henkisesti eläinlääkärirumbaan, mutta vaikka kuinka kyttäsin koiraa koko talven ajan silmä kovana se ei osoittanut mitään tavanomaisiaan kivun merkkejä ja esim. liikkui puhtaasti koko talven ja pääsi pungertamaan sänkyynkin joka kerta ongelmitta.

Ahahaha, kuumotuskoira. :-----D
Nyt joulukuussa tulee ikää mittariin jo 11-vuotta, ja toivon ensi talven menevän yhtä kivuttomasti kuin edellinenkin. Kaikki muut vuodenajat talvea lukuunottamatta Nelly on kivuton ja liikkuu hyvin reippaasti, mutta kylmyys ja hanki ovat selkeästi hankaloittaneet sen oloa aiempina vuosina.

Lisäravinteina meillä syödään nivelrikon helpottamiseksi BritCaren lohiöljyä sekä glukosamiinia, ilmojen viiletessä kuureittain sitten Cartivetiä. Jahdin&Vahdin nivelvalmiste-nimistä tuotetta olen myöskin pohtinut sen huokean hinnan takia, onko joku kokeillut sitä ja onko ollut apua?

10. syyskuuta 2013

Kesäheinillä

Krrrmhh no niin! Onhan tätä hiljaiseloa taas hetken jatkunutkin. Ajattelin nyt kuitenkin tähän väliin pistää pientä kuvaoksennusta, aka norjalaispurgaa. Kesä meni muuten töiden parissa, paitsi heinäkuussa sain viettää peräti 3 viikkoa ansaittua lomaa. Tuli vaellettua niin Repoveden kansallispuistossa kuin vähän lähempänä Meikollakin, syötyä, juotua, terdeiltyä, oltua vaan ja nautittua. Nyt tuntuu tosin jo siltä, että tästä lomasta on ikuisuus ja harmaa arki painaa päälle niin vahvasti etten edes välillä muista että on olemassa muutakin elämää kuin työt. Tänään on tosin yksi vapaapäivä ja heti kun olen saanut aamuleivät kintattua kitusiini lähden Nepan kanssa metsästämään sieniä. Toissapäivänä Vaakkoilta tarttui mukaan mustatorvisieniä, 3 ja puoli kanttarellia, ihan pienenpieniä suppiksia ja orakasta.



Kyy Repovedellä.
 


Rantakäärme Meikolla. Tuon aamun olin aivan Kahlaa Käärmeiden Kanssa.
Reissukolmikon telttaelämää..