24. toukokuuta 2013

Erään koiranomistajan aamu

Huomenta!

Haluaisin kertoa teille erään koiranomistajan aamusta torstaina 23.5.2013. Vaikka Nepa on mulle kaikki kaikessa, alkaa nää aamutkin saada jo jokseenkin koomisia piirteitä..

6:50  Herätyskello soi. Käännä kylkeä.
6:55 Herää intensiiviseen nuuskutukseen toisessa korvassasi. Käännä kylkeä.
07:00 Nouse. Valitse koirankarvaisista vaatteista ne, jotka vaikuttavat vähiten karvaisilta. Arpapeliä.
07:03 Poistu makuuhuoneesta. Kompastu keskellä eteiskäytävää lojuvaan puolikkaaseen kuolleeseen lehmään. Kiroa kovaan ääneen. Toivo etteivät naapurit herää huutoosi.
07:05 Mene vessaan. Seuranasi siellä on 32 kiloa aamuiloista ja -hellyydenkipeää koiraa.
07:07 Laita kahvi tippumaan. Komenna koira pois keittiöstä.
07:15 Ota kuppi kahvia, käännä aamutupakka ja mene takapihalle. Koita saada koira mukaasi takapihalle tekemään pissat. Koira ei tule, siellä sataa. Juo kahvisi loppuun.
07:40 Pue sadevaatteet päälle. Hae koira sängystä jatkamasta aamu-uniaan ja pistä se hihnaan. Lähde ulos.
07:45 Seiso 5 minuuttia tosi mielenkiintoisen paskan luona.
07:50 Toppuuttele rupikonnan nähnyttä koiraa.
07:55 Kerää paskaa. Toivo, että matkanvarrelle sattuu roskis. Ei satu.
08:00 Mene sisään. Kuivaa märkää koiraa 5 minuuttia. Et tajunnut lähtiessäsi laittaa sille sadetakkia.
08:05 Valmistele koiralle aamuruoka ja anna se. Keittiöstä poistuessasi astut kuolalammikkoon.
08:08 Kuivaa kuolalammikko parketilta.
08:10 Vaihda kuivat sukat.
08:13 Ala valmistella aamupalaa itsellesi.
08:15 Kuivaa toinen kuolalammikko parketilta.
08:20 Syö aamupala.
08:25 Pakkaa ja kampaa naama.
08:30 Pistä takki päälle. Huomaa, että toinen takintaskuista on täynnä homehtuneita nakkeja. Tyhjennä tasku ja suorita pikapesu. Roskis on täynnä, joten nosta se pois ämpäristä ja sido se.
08:40 Poista matalilta tasoilta kaikki ruoka ja sitä etäisesti muistuttava.
08:44 Paijaa koiraa.
08:45 Lähde töihin.
 
Junassa matkalla töihin muistat yht'äkkiä, että unohdit täyden roskapussin sisään. Käy läpi kymmeniä kauhuskenaarioita homeisiin nakkeihin tukehtuneesta koirasta joka saa vielä kaiken päälle suolitukoksen kypsennetyistä kananluista. Tule kotiin. Huomaa, että roskis on koskematon ja koira iloinen.


22. toukokuuta 2013

Luontoihmisen tueksi yrttiharrastukseen

Jatketaans samoilla linjoilla. Vaikka pari vuotta on kulunut, oon edelleenkin yhtä hurahtanut luonnon yrttien ja villivihannesten kanssa puuhaamiseen, ja nyt alkaa olemaan sesonki käsillä. Alkuun tärkeintä on tietysti oikeiden kasvien tunnistaminen tärkeintä, ettei kerää kaappien nurkkiin mitä tahansa. Vaikka tienpenkat pursuavat toistaan houkuttelevimpia rehuja, kannattaa tutustua myös alan kirjallisuuteen. Tässä muutamia vinkkejä, mitä omasta kirjahyllystäni löytyy!


Ensinnäkin on yleishyödylliset tunnistusteokset.

KOTIMAAN LUONNONKASVIT (PIIRAINEN, PIIRAINEN, VAINIO, WSOY 1999)


Kuten kuvasta näkyy, kirja sisältää selkeitä, kauniita ja tarkasti piirrettyjä kuvia erilaisista kasveista. Auttaa paljon kasvien tunnistuksessa ihan yksityiskohdista habitukseen. Esittelee 500 Suomen yleisintä kasvia, joukossa on kaikkea puista putkilokasveihin ja heinäkasveihin. Ei paneudu kasvien ruoka- tai yrttikäyttöön. Sivuja kirjassa on kaikkiaan 511, joten ei sovellu mukana kannettavaksi metsäretkillä, mutta kotiopettelussa toimii erinomaisesti.

SUOMEN PUUT JA PENSAAT (VÄRE, KIURU, METSÄKUSTANNUS 2006)


Suomen puut ja pensaat (toinen kirjoittajista on itse asiassa entinen opettajani luontoalalta) esittelee kaikkiaan 70 erilaista puuta ja pensasta, joita tavataan Suomesta. Monien puiden lehtiä, mahlaa ja kerkkiä voi hyödyntää yrtti- tai ruokakäytössä, joten tämä kirja antaa siihenkin hyvät valmiudet. Varsinkin hyvät habituskuvat ovat tämän kirjan anti, sekä tarkat lehtikuvat sekä tunnistamiskuvaukset.

LUONNONYRTTIOPAS (MOISIO, MÄKINEN, TUOMINEN, VAURAS, OPETUSHALLITUS 2008)


Luonnonyrttiopas (onneksi toi nimi on kirjoitettu oikein, en ehkä kestäisi jos Opetushallituksen julkaisun nimessä olisi kirjoitusvirhe. :D) on nimensä mukaisesti opas luonnonyrttien tunnistamiseen, keruuseen ja erilaiseen lajistoon. Tämä on opas joka kulki mulla alkuaikoina usein maastossa mukana, ja sen on näköinenkin; hiirenkorvilla ja kosteusvaurioita kärsinyt.. Opus kertoo selkeästi käytettävät kasvinosat, keräysajan, näköislajit ja muut. Tätä voi ostaa esimerkiksi Arktisten aromien sivuilta kympillä.

SUOMALAISET LUONNONMARJAT (ARKTISET AROMIT RY)


Samantyyppinen opus kuin Luonnonyrttiopas, poikkeuksena tosin se, ettei tässä käyttöön paneuduta samalla tavalla. Myrkylliset ja syötävät marjat luokiteltu erikseen. Selkeät värikuvat.

MAUSTE- JA TERVEYSKASVIT LUONNOSSA (HOLMBERG, EKLÖF, PEDERSEN, OTAVA 2009)


Ihan näpsäkkä opus, josta puuttuu kyllä "se jokin". Saattaa tosin johtua siitä, että mulla on tätä aihepiiriä käsitteleviä opuksia jo sen verran, että tällainen yksi tiivis ja perusasioihin paneutuva kirja tuntuu vähän jo mälsältä. Oikeasti tosi hyvä ja selkeä, kätevän kokoinen ja kevyt. Värikuvat, kirjan alussa paneuduttu yleisimpiin yrttien käyttömuotoihin ja kuinka niitä valmistetaan. Jokaisen yrtin kohdalla mainittu käyttötarkoitus ja käytettävät kasvinosat.

MIELEN JA RAKKAUDEN KASVIT (PIIPPO, SALO, WSOY 2006)


Tämä kirja on iiiiihana! Paksu opus, joka käy perusteellisesti läpi erilaisia stimuloivia, rauhoittavia, afrodisiakisia ja huumaavia kasveja läpi historian ja nykypäivän. Jokainen kasvi on käyty hyvin perusteellisesti läpi. Mun ehdoton all-time-favourite, tosi mielenkiintoinen kirja jossa riittää luettavaa. Erilaiset käyttötavat ja historiapläjäykset muinaisista kreikkalaisista shamaaneihin sidoksissa kyseisiin kasveihin luovat jokaiselle kasville eräänlaista tarinaa. Suosittelen! Suurta osaa lajeista ei tavata Suomessa.

VILLIYRTTIKEITTOKIRJA (TALLBERG, README.FI 2011)


Tämä kirja on kyllä sellainen, että resepteineen ja houkuttelevine kuvineen pistää veden kielelle ja kokkausinnon maksimiin. Kirjan alussa on sesonkikalenteri keruulle, jokaisen reseptin yhteydessä ohje, mitä kasvinosaa käytetään ja kuinka se valmistetaan. Sain tämän kirjan vasta viime vuoden syksyllä joten yhtään reseptiä en vielä ole päässyt kokeilemaan (nyt alkaa olla aika!), mutta annosten ulkonäöstä ja kuvauksesta päätellen on kyllä hyvää tulossa..

ELÄINTENHOITAJAN YRTTIOPAS (TUOMIVAARA, ATENA 2009)


Tältä opukselta olisin itse asiassa toivonut hieman enemmän! Eläinlääkintään soveltuvat kasvit on kyllä esitelty, mutta ilman minkäänlaisia kuvia ja varsin puutteellisen tunnistuskuvauksin. Tämä kirja on siis käytännöllinen vasta jonkin kasvintunnistusoppaan kanssa. Muuten käyttö ja annostelu ovat hyvin jäsenneltyjä ja neuvottuja, mutta suurimmaksi plussaksi sanoisin kirjan takana olevat taulukot, ts. eri kasvit ja eri käyttötarkoitukset ovat selkeästi taulukkomallissa, josta pystyy tilanteen mukaan katsomaan sopivan kasvin.

Nyt kesän alun kunniaksi suosittelen teitä yrteistä kiinnostuneille Arktisten Aromien "Tunnista yrtti"-testiä! Helppo ja nopea keino palauttaa kasvit mieleen talven tauon jälkeen.

21. toukokuuta 2013

Kerrassaan sekarotuista

KÖH. En olekaan hetkeen kirjoittanut tänne! Tämän parin vuoden tauon aikana on tapahtunut paljon. Vuonna 2011 kesän alussa sain vakituisen työpaikan heti valmistumiseni jälkeen ja sen jälkeen heinä-elokuussa ostimmekin asunnon. Näistä ehkä lisää myöhemmin, tärkeimpänä siis se, että kiirettä on pitänyt kaiken kanssa. Ajattelin aloittaa kuulumispäivityksen nyt ihan muutaman päivän takaa, sillä olimme Veikkolan Koirakerhon järjestämässä Match Showssa Veikkolassa Nellyn kanssa. Alunperin tarkoitus oli ilmoittaa Nelly veteraaniluokkaan, sillä alaikäraja siinä oli 8v. ja meidän Nepa on jo arvokkaat 10,5 vuotta. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että veteraaniluokka oli tarkoitettu vain rotukoirille, ja että ainoa luokka johon olimme oikeutettuja oli X-rotuiset. No, ei siinä mitään, ilmoittautumista kehiin ja sitten odottelemaan vuoroa. Tsempattiin samalla Jasua ja Xenaa pentuluokassa ja Nannaa ja Capoa pienten koirien luokassa.

Sekarotuisten kehä oli aivan viimeisenä, kaikkien muiden kehien jälkeen. Olimme toisessa parissa, parina oli myöskin mustavalkoinen sekarotuinen narttu. En ehtinyt keskittyä toisten suoritukseen ollenkaan kun keskityin Nepaan ja meidän touhotukseen niin paljon, mutta parasta oli, että Nelly, joka yleensä hieman jännittää naistuomareita (mutta rakastaa miehiä..) antoi tämänkertaisen tädin kopeloida kaikkialta ja katsoa hampaatkin! Tuomari kysyi multa, että kukas hän oikeen sitten on, ja kun vastasin "Nelly, 10,5", tuomari hetken aikaa tuijotti ja tarkensi "Siis vuotta?".. Kehui Nellyä oikein hyväkuntoiseksi ikäisekseen, myöhemmin kehäsihteerikin kävi kysymässä, että onko se oikeasti 10,5v. Olin ihan adrenaliiniryöpyssä kun kaikki meni niin hyvin, äänikin muuttui välillä kimeäksi ja joskus katosi kokonaan.. Ja en siis varmasti ainakaan ollenkaan jännittänyt! Liikkeet meni hyvin, edestakas-liikkeen otin toisenkin kerran, kun mun mielestä takaisin ravatessa koira peitsasi. Hyvin se kuitenkin selkeästi meni, sillä meille ojennettiin punainen nauha! Punaisten kehässä meitä taisi olla 5 koirakkoa. Mentiin muistaakseni kerran-pari ympäri, muuten seisotusta. Tuomari ohjasi neljännen ja kolmannen sijoilleen, kunnes meitä jäi 3 jäljelle. Ilo oli suuri, kun tuomari kätteli meidät ensimmäisiksi! Nelly oli siis sekarotuisten PUN1. Palkinnoksi saatiin pokaali, nameja ja narulelu. BIS-kehässä ei sijoitusta tullut, mutta Nelly jaksoi vieläkin esiintyä ja ravata nätisti. Alla kuvasatoa, josta on kiittäminen Jasmine Lindströmiä Jalipixistä!

Parhaan tuloksen saa, kun kumpikaan ei katso minne juoksee. :D
Tarkka katse.. Anna se nami..
Nelly ja omankokoisensa pokaali.