11. joulukuuta 2013

Nelly 11v!

Mulla on järjetön tyhjä tila nyt tän bloggaamisen kanssa, oon aloittanut luonnoksiin jo kaksi postausta mutta pari lausetta kirjoitettuani iskee tukos ja ne on jääneet siihen. Öh. Tässä asiassa ei kuitenkaan tarvitse hirveästi laverralla, sillä Nelly täytti itsenäisyyspäivänä 11v! Hieno semi-seniori!


Tahti on lenkeillä hieman hidastunut, johtuen siitä että Nepa haluaa haistella. Ja haistella. Ja haistella. Mikäs siinä, haisutellaan nyt sitten kun on niin paljon mielenkiintoista haisuteltavaa. Hajujen välissä kuitenkin ravataan hyvää tahtia, mutta stoppi tulee parin metrin jälkeen seuraavan hajun luo.

Kuva on otettu 5.12., oltiin metsässä lenkkeilemässä. Nepa päätti vetäistä kiitolaukkaa parit pätkät, ja seurauksena oli sitten ontumista. Pitää kiinnittää huomiota ilmeisesti vastaisuudessa sen lämmittelyyn, vartin kävelymatka metsään ei ilmeisesti ollut tarpeeksi sille. Onneksi oli vain lihasjumi, ja nyt ei olla onnuttu enää. Venyttelyt ja avaavat kävelyt auttoivat tähän vaivaan.

9. marraskuuta 2013

Miss Syyskuu

Tämän vuoden tammikuussa tuli kyselyä HESY:ltä ensi vuoden kalenterista. Minähän pistin viestiä, että Nelly on vapaaehtoinen! Syyskuun lopussa oli kuvaukset ja viime viikolla tipahti valmis kalenteri postista. HESY:n kalenteri on siis seinäkalenteri, jossa joka kuussa esitellän yksi eläin, jonka HESY on pelastanut ja ohjannut uuteen kotiinsa viettämään onnellisempaa elämää.


Päätettiin ottaa Nellylle kuvausrekvisiitaksi sen oma reppu, jotta se hieman erottuisi muiden koirien kuvista. Se myös viittaa meidän vapaa-ajanviettotapaan. Hänestä tuli Miss Syyskuu! Kalenterissa on kyllä koko lemmikkieläinten lajikirjo; on koirasta kissaan, kaniin, rottaan ja vesikilpikonnaan.

HESYn vuoden 2014 kalenterin voit tilata tästä osoitteesta. Hinta on 10e ja tuet sillä kotimaista eläinsuojelutyötä. Kalenterin takasivulla infotaankin, että kodittomien eläinten auttamiseen kuluu noin 500 000 euroa vuodessa, ja kaupungin ja valtion avustukset kattavat kustannukset vain kahden viikon ajalta vuodessa. Loput 50 viikkoa HESYn on rahoitettava itse. Tänä vuonna aika moni kaveri ja läheinen taitaa saada joululahjapaketissaan myöskin tämän kalenterin.. ;)

26. lokakuuta 2013

Sekarotuisen aateliset piirteet

Näin aluksi suosittelen tutustumaan sekarotuisen rotumääritelmään! Meidän Nellyltä löytyy se tärkein, eli runko. ;)

Eli! Nellyssä on tunnetusti ainakin labradorinnoutajaa sekä dalmatiankoiraa, sekä mahdollisesti jotain laumanvartijaa, itse veikkaisin keskiaasiankoiraa. Tietyt piirteet puskevat joka rodusta esiin, ja ajattelin esitellä nyt omat veikkaukseni siitä, mistä mikäkin tulee.


VÄRITYS on Nepalla selkeästi dalmatialaisveren tuomaa! Luulen, että labbistausta taas on puskenut läpi nuo isommat mustat laikut sekä pään "mustanaamion", mutta muutenhan tuo on selkeä dalmis. Yleisin huudahdus kylillä lenkkeillessä on "Äiti! Kato! Talmaattialainen!"

KOKO on jännä. Olen mitannut Nellylle säkäkorkeudeksi suunnilleen 64 cm. Labbisnartun ihannekorkeus on 54-56 cm, eli selvästi pienempi, ja dalmisnartun säkäkorkeus taas 54-60cm. Keskiaasiankoiranartun toivottu säkä on taas vähintään 65 cm. Mikäli Nellyssä laumanvartijaa on, epäilisin että tämä 64cm on saatu justiinsa sopivasti sitten tällä miksauksella. Tietysti en poissulje sitä, että dalmatialainen tai labradorinnoutaja olisi ollut kooltaan poikkeuksellisen suuri, kyse ei kuitenkaan ole kuin +5 cm siinä tapauksessakaan.

KARVA on pääpiirteittäin kuin labbiksella, mutta Nepalla menee keskeltä selkää pitkäkarvaisempi, jäykempikarvainen harjas. Se nousee pystyyn kun se suuttuu, ja muuten sen karva on niin pehmeää, että välillä sitä miettii voiko käsi saada mielihyvän yliannostuksen kun se on niin pehmoista. Karvanlähtö on kaikilta perittyä, Nellyllä on sekä labbiksen karvanlähtöajat että dalmatialaisen "tiputan karvaa läpi vuoden"-karvanlähdöt. :---) Sitä lähtee tuppoina ympäri vuoden, niin että koti näyttää aina ihan villiltä länneltä.


KORVAT.. No, siellä ne tönöttää! Ovat eriparia, kuten kuvasta huomaa. Toinen on raskaampi, aina eteenpäin suuntautunut luppakorva ja toinen kevyempi vieterihattu joka sojottaa yleensä sivulle. :D Jokseenkin koomisen näköistä. Veikkaisin melkein, että raskaampi korva on labbisveren tuomaa ja oikea sitten hieman kevyempänä dalmista, joskin voihan se olla niinkin, että toinen korva vaan päätti olla erilainen. Olisihan se nyt hölmöä, jos olisi kaksi identtistä korvaa, kun ne voi olla erilaisetkin.

NENÄ on Nepalla selkeä labbisnenä. Se nuuskuttaa ja väpäjää niin uljaasti kun on nakkia lähellä.


ILME on... aristokraattinen. Varmasti laumanvartijain peruja, uljaudesta, älykkyydestä ja tinkimättömyydestään päätellen. Köh.


TASSUT Nellyllä on erilaiset joka jalassa. Yllärii! Siltä myöskin löytyy labbiksen räpylät varpaiden välistä. Mutta Hän Ei Ui. Jumalauta Sitä Joka Laittaa Hänet Uimaan. Ei Onnistu! Dalmikselta ei ole ainakaan perittyä minkäänlainen pitkänmatkanjuoksu. Ei edes lyhyen matkan juoksu... Sarjassamme: Jumalauta Sitä Joka Laittaa Hänet Juoksemaan! Sitten En Ainakaan Juokse.


HÄNTÄ pitää pienen koiran tasapainossa maalla ja merellä... Ylläolevassa kuvassa muuten Nelly on ylittämässä tulvajokea, kuten huomaa. Ei päässyt tukkia pitkin.. tai pääsi, mutta vaan puoleen väliin ja piski plopsahti jorpakkoon. Oli kovin järkyttynyt koira sitten! Köh, siis. Nepan häntä on selkeästi labbisperuja, se on niin pullea ja karvainen sekä heiluu 24/7. Äiti aina taivastelee sitä, että kuinka se jaksaa heiluttaa näin monien vuosien jälkeen sitä jatkuvasti edelleenkin esim. silloin, kun vain katsonkin koiraa..

LUONTEELTAAN Nelly on sitten päättänyt hylätä kaikkien rotujen ominaisuudet. :-D Tai äärettömän kiltti ja hellyydenkipeähän se on, mutta esimerkiksi uiminen ja noutaminen on asioita joita se ei missään nimessä tee, ja en ole saanut koulutuksellakaan sitä pitämään mitään esinettä suussa. Se niistä labbispiirteistä. Puhumattakaan minkäänlaisesta nautinnosta juoksemista kohtaan. Hieman se vartioi ja ohimenevät ihmiset ikkunalla vuffaa, mutta voisin kuvitella että sisääntunkeva murtovaras voisi herättää siinä hieman ristiriitaisia tunteita.

HAASTAN kaikki sekarotuisten koirien blogeja pitävät kirjoittamaan samanlaisen postauksen monirotuisen koiran siniverisistä piirteistään. ;)

22. lokakuuta 2013

Rytkyotsikko

En oikeen tiedä että oliko mun tarkoitus tähän blogiin edes postata mitään päivän asu-tyyppisiä postauksia, mutta koska oon ensinnäkin tosi laiska kuvailemaan tai edes koostamaan mitään järkeviä asuja, niin ehkä nää sit saa olla tällaisia harvinaisia herkkuja. :D

Tässä kuitenkin vähän rytkyasioita! Viime viikolla kävin vierailemassa Skopunktenissa talvikenkien toivossa ja sellaisethan löytyi! Eli allaolevat lämminvuoriset mokkasiinit lähti mukaan 39,90e hintaan. Noi on niin supersöpöt. :---)


Siis ah, mikä muotibloggaajan kuvanlaatu! ... not.

No, anyways:

Kaulahuivi on Toinen Kierros-kirppikseltä Tapiolasta, hintaa taisi olla huimat 1,5e.
Takki on Fjällrävenin Greenland Wms Parka, väri dark olive. Tämän ostin jo viime vuonna, ovh tälle takille on noin 329e. En itse maksanut tästä ihan yhtä paljoa, mutta vaikka on kyseessä ihan sikatyyris takki, niin ajattelin nyt kerrankin sijoittaa laatuun ja kestävyyteen enkä H&M:n rytkyvillakangastakkeihin jotka ei kestä edes sitä paria vuotta. Tää varmasti kestää noin ikuisuuden.
Laukku on Glitteristä pari vuotta sitten, hintaa taisi olla 19e.
Housut on viime viikolla Nelly.comista saapuneet Piecesin Just Jute-farkkulegginssit.
Ja kengät sitten tosiaan ylläolevat, Skopunktenista.

Nää kuvassa olevat takki, huivi ja laukku on ihan mun luottorytkyjä, harvoja päiviä näin viileillä säillä kun kaks ekana mainittua ei oo päällä. Sit kun puskee kunnon pakkaset ni on Fjällrävenin untuvatakin vuoro!

21. lokakuuta 2013

Syys-Nepa



Tänä aamuna kelloni soi, ja makuuhuoneen ovi oli kiinni. Nepa hermostui kun ei päässyt tavalliseen tapaansa heti mun herättyäni kainaloon pussailemaan vaan alkoi itkeä oven takana kun ei saanut sitä itse auki. Maailman paras pöljäke <3 Nyt oli tullut sähköpostiviestiä, että Hesyn vuoden 2014 kalenteri on nyt ulkona ja yksi kappale postitettu minulle. Hauskaa nähdä, minkä kuvan kuvaaja valikoi Nellystä ja minkä kuun kalenterityttönä se sitten on ;)

15. lokakuuta 2013

Raivosämpylät

..tai siis porkkanasämpylät.

Ruoanlaitto ja leipominen on olleet mulle aina ihan okei, välillä on kivaa puuhastella pari pellillistä mokkapaloja ja saattaa itsensä oksennuksen partaalle ne syötyään, ja välillä tekisi mieli paiskoa kaikki paskaiset pannut ikkunasta ulos kun ei jaksaisi pestä niitä ennenkuin alkaa paistamaan einespinaattilettuja pannulla. Koska ne on parempia niin kuin mikrossa lämmitettyinä.

Mutta yksi asia on jostain syystä ollut mulle aina supervaikea, nimittäin sämpylät. Tai leivät ylipäätään. Olen nyt suunnilleen 5 vuoden ajan tunnollisesti pari kertaa vuodessa koittanut leipoa sämpylöitä tai rieskaa, yleensä pakon takia; leipä on loppu ja musta tulee kitisevä demonihirviö jos en saa säännöllisesti jotain kupuuni. Yleensä epäonnistun. Tai, no, onnistun kyllä, saan leipomukset uuniin ja ulos sekä samalla helvetinmoisen sotkun keittiöön, mutta yleensä jokaisesta leivästä, oli ne sitten sämpylöitä tai rieskoja, tulee joko kovia heittokiekkoja joilla voisi kolkata kaikki lähistön puolisukeltajat tai sitten ne jäävät niin raaoiksi, että edes koira ei suostu syömään niitä.

Mutta toissaviikolla keksin! Tulin iltavuorosta kotiin, vihaisena ja nälkäisenä, kuten tapanani on (miesraukka..) ja huomasin, että leipää ei ole.. Jumankauta. Pistin sitten paiskoen! Googlasin netistä jonkun reseptin, luultavimmin hakusanoilla "helvetin nopeat sämpylät ja äkkiä" ja sitten vaan pyörittelemään. Ja mitä kävi? NE ONNISTUI. Koko huusholli oli ihan ihmeissään. Miten mun sämpylät voi onnistua? Niistä tuli syötävän makuisia ja vielä ihan ok:t koostumukseltaan?

Mut sithän mä keksin. Lisää jauhoja, suolaa, hiivaa, kaurahiutaleita ja RAIVOA.

Ja kas tässä teille;

PORKKANASÄMPYLÄT
noin 8 keskikokoista sämpylää

2 dl vehnäjauhoja
2 dl sämpyläjauhoja
1 tl suolaa
1 dl kaurahiutaleita
1,5 rkl leivinjauhetta
2 rkl siirappia (itse käytin vaahterasiirappia, kun sitä ny kerran oli)
2 dl maitoa
1-2 dl porkkanaraastetta
+ ripaus raivoa. En ollut jostain syystä erityisen raivoissani kun aloitin näitä työstämään, mutta sain sitä kyllä sitten pidettyä yllä, kun kuuntelin edellisessä postauksessa linkkaamiani Leevi and the Leavingsin biisejä. Ja en siis siksi, että en pitäisi Leevien musiikista, vaan siksi että TÄMÄ MAAILMA TÄYTTYY PASKASTA. Nii. Sillä saa semmosen semihyvän sämpyläntekoraivon pintaan.

Nii ja vielä ota yksi kananmuna kaveriksi, niin saat voidella ne sämpylät kivasti sitten.



Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon maito sekoittaen, sekä siirappi ja porkkanaraaste. Tässä vaiheessa lisäsin vielä joukkoon jonkin verran vehnäjauhoja että ei tarvinnut raivostua enempää siitä että se taikina tarttuu sormiin ja kaikkialla muuallekin. Pistä hetkeksi tekeytymään (=kohoamaan, tosin mun ei kohonneet minnekään ja sekös raivostutti) ja sitten pyörittele niistä sämpsyköitä. Lämmitä uuni 200-asteiseksi, voitele sämpylät munalla ja pistä uuniin 15 minuutiksi. Ja vóla! Valmista. Kuinka kivaa ja raivokasta. :----)


No ei oo ihan ku Strömsöstä suoraan mutta hyviä ne on!

Aamun tuomiomeininkejä by Leevit



14. lokakuuta 2013

Hiusten vaalennus part three, kemikaalicocktail

Köhmn. Jos ootte blogiani seuranneet aiemmin, tiedätte, että on olemassa hiusten vaalennus-osat 1 ja 2. Näissä koitin vaalentaa värjäämätöntä tukkaani luonnontuotteilla, eli siis lähinnä vaalealla hennalla sekä valkosavella. Didn't really work, joskin kumpaakin voin lämpimästi suositella hiustenhoitoaineiksi, ne jättivät tukan tosi pehmeäksi ja puhtaaksi tosi pitkäksi aikaa. Valkosavi-hennamössön jälkeen en muistaakseni joutunut pesemään etutukkaa noin 4 päivään ja rastoja sitten +8 päivään.

Nyt kuitenkin kun kesä ei enää tätä pehkoa vaalenna ja haalista, ja se alkaa uhkaavasti taittua vaaleanruskean ja harmaan sekoitukseksi, ajattelin kokeilla kemikaaleja. En ole ikinä värjännyt tukkaani millään, ja kestovärejä en halua päähäni laittaa, koska: a) en jaksa värjäysrumbaa b) en jaksa värjäysrumbaa.

Sitten tein hieman pientä etsiskelyä, ja ostin Emotionista Wella Color Fresh-sävytteen. Otin itselleni sävyn 10/36, joka on koodiltaan "lightest gold violet blonde" värjättyjen hiustupsujen perusteella. Hinta oli suunnilleen 14 euroa.



Ohjeiden mukaan pesin ensin tukkani shampoolla ja kuivasin sen pyyhekuivaksi. Sen jälkeen vaan hanskat käteen ja hommiin! Haju tuotteessa oli miellyttävän mieto, eikä erityisen pistävä. Punainen väri vain vähän huolestutti tätä noviisia, koska oon tottunut siihen että yleensä jos jotain halutaan vaaleaksi, sen väri on myöskin vaalea.. Tahnaa kului aika runsaasti, kun rastatkin on jo tonne alaselkään asti. Levitin sitä koko tukkaan, ja pistin suihkumyssyn päähän. Suositeltu vaikutusaika oli 20 minuuttia, ja mulla se oli päässä 30 min.

Ja mitä kävi tukalle? Ei mitään. Paljaalla silmällä en huomaa mitään eroa. Heh hee. Mies tuumasi, että osittain tukka on ehkä hieman punertunut, joka on aika jännä, koska ton violet-sävyn pitäisi mun käsittääkseni eliminoida keltaisen ja punaisen sävyjä tukasta. Tän takia en nyt jaksa edes julkaista ennen ja jälkeen-kuvia, koska niissä ei oo mitään eroa. Luulen, että uusin käsittelyn vielä tällä viikolla kerran, että saan putelin tyhjäksi, mutta oon kyllä vähän skeptinen sen suhteen.

Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Nyt pitää vain löytää seuraava keino tukan vaalentamiseen. En halua olla harmaahapsi.

11. lokakuuta 2013

Käskykatalogi

Eräällä foorumilla on aiemmin heitelty ilmaan blogipostausehdotuksia, joista ajattelin toteuttaa nyt ainakin tämän!

Eli mitä Nelly osaa? Tuossa juurin laskeskelin, että Nepa on ollut mun kanssani nyt 6 vuotta, joka on jo enemmän kuin se aika yhteensä jota se on viettänyt 3 edellisen omistajansa luona. Tullessaan mulle se osasi nimensä, istua ja antaa toista tassua.

NELLY - saan piskin huomion ja yleensä tulee luoksekin siinä samalla.
ISTU - no, se istuu.
MAAHAN - menee maahan. Tämän toimivuus on vähän vaihtelevaa, sillä tähtien asentojen pitää olla oikein ja maa ei saa olla esim. märkä tai kylmä...
TÄNNE! - tulee luokse, käytetään kun koira on vapaana.
TULE - tämä on sellainen "lusmu-tänne", ja se on käytössä esim. kun koira jää hihnalenkillä haistelemaan, ja haluan meidän jatkavan matkaa ilman että täytyy kiristää hihnaa.
EI - toivottavasti lopettaa sen pöljäilyn mitä on aikeissa tehdä
KATSO - ottaa katsekontaktin
ODOTA - hiljentää ensin vauhdin hiitaaksi ja sitten pysähtyy. Toimii myös jos esim. lattialle on laitettu himoittava dentastix ja ei malttaisi pysyä pöksyissään.
OTA VAAN - annetaan vapautuskäskynä kun koira odottaa ruokaansa istuen. Mies käyttää "ole hyvä"-fraasia, joskin mä olen aina käyttänyt "ota vaan"-fraaisia. Kummatkin toimii.. Tähän liittyy myöskin käsimerkki, jossa kädellä huiskaistaan sallittua esinettä kohtaan.
TASSU - antaa tassun
TOINEN - antaa sen toisen tassun.
MOLEMMAT - antaa kummatkin tassut mun mahani päälle. Tää ei oo kovin usein käytössä, koska yleensä Nepa saa pienet hepulit ja rämäyttää tassunsa mun mahan päälle sellaisella kiihkolla että tuntuu että sen kynnet kaivaa mun haiman ulos.
ANNA OLLA - jos esim. naapurin koira huutaa pihalla ja Nepaa alkaa ärsyttää ja se alkaa vuffailemaan. Tää on vähän sellainen "take it easy, man"-käsky.
MENE - itse asiassa tää on ennemminkin "menemenemene", ja laittaa koiraan liikettä kun se menee madellen.
HUS - menee pois tai kauemmas. Käytössä lähinnä silloin kun ihmiset syö tai kokkaa, meillä koira ei saa tulla keittiöön silloin kun siellä on ihmisiä, ja samoin hus-sana on käytössä kun me syödään ja koira tulee liian lähelle norkoilemaan.
MEE PISSALLE - menee pissalle. :D Jostakin saattaa ehkä olla outoa, että edes on tällainen käsky käytössä, mutta Nelly on niin laiska menemään takapihalle, että se pitää välillä käskyttää sinne. Esim. työpäivän jälkeen päästän koiran takapihalle, että pääsee tyhjentämään rakkonsa ennenkuin lähdetään ulos, niin se pitää tyrkätä sinne "mee pissalle"-kehotuksen kanssa. Muuten jää norkoilemaan terassille eikä ainakaan tee tarpeitaan..
SIVU - tämä on "tokokäsky". Ja jäänyt jo aika unholaan, mutta ideana siis että koira tulee istumaan mun sivulleni. Aiemmin tämä oli tiiviimpi ja suorempi.
SEURAA - seuraa katsekontaktissa jommallakummalla puolellani, yleisimmin vasemmalla.

Varmaan eka video ikinä, jonka olen kuvannut/julkaissut missään. :-D Ja ilmeisemmin tahtomattanikin lässytän koiralle kun puhun sille. Tässä meidän kukkahattuilevat istu, tassu, toinen ja molemmat-käskyt!



Muita sanoja, joita se tunnistaa on "nälkä" "ruokaa" "hammastikku" "ulos". "Hammastikku"-sana saa aikaan armottoman hepulin, ja se meinaa siis sitä, että se saa dentastixin. Nepa on ihan hulluna niihin, jos se saisi itse päättää se ei varmaan söisi muuta kuin niitä.

Ison osan käskyistä olen opettanut klassisella ehdollistamisella ja ketjuttamalla. Naksutinkoulutuksesta Nepa tykkää kuin hullu puurosta, koska se tietää että saa aina palkkaa. Ainoa ongelma joka ollaan naksuttelun kanssa kohdattu, on se, että Nelly ei juurikaan osaa ehdottaa uusia asioita. Se jankkaa yleensä istu-maahan-tassu-puren-mammaa-nenästä-ympyrää jonkin aikaa ja alkaa sitten kyllästyä kun ei haeta sitä.

Oon miettinyt, pitäisikö mun alkaa liittää käskysanoihin käsimerkkejä, koska Nelly täyttää kohtsillään 11 vuotta ja jossain vaiheessa kuulo alkaa varmaan heikentyä. Onko joku "joutunut" opettamaan koirallensa käsimerkit vanhemmiten, vai onko yhteiselo toiminut seniorinkin kanssa ilman niitä?

9. lokakuuta 2013

Ai jai!


Kiitos Fingerpori ja Pertti Jaarla tämän aamun piristyksestä. :D On ne suunnistajat perverssiä sakkia.

8. lokakuuta 2013

Make the impossible possible or just scratch ur ass

Tämä lokakuu on selkeästi jotain tuskan aikaa. Tai vähintäänkin itsensä haastamisen, sillä lihattoman lokakuun lisäksi minua on purrut jokin ennennäkemätön kärpänen. Sitä ei ole meidän huushollissa aiemmin tavattu. Juoksukärpänen.

Lähtötilanne on tietysti pahin mahdollinen, nuori nainen joka tupakoi ja on viimeisen 9 vuoden ajan kävellyt kaikki mahdolliset cooperit ja juoksutestit. Ei oo vaan ollut mun juttu. Juoksua oon harrastanut viime vuosina lähinnä extremevitutuksiin, ja sekin on ollut luokkaa "juoksen nyt 300 metriä ihan täysii ja sit poltankin askin tupakkaa".

Lokakuu nyt on muuten aika hyvä aika muutoksille, koska yleisimmin liikuntainto on iskenyt kesällä - ja silloin on niin kuuma että jo ovesta ulos astuminen aiheuttaa hikiniagaran. Eilen kävin lyhyellä testilenkillä koiran kanssa ja huomasin, että toi juokseminen ei ole Nepaa varten. Veto ei kohdistunut eteen, vaan taakse.. Eli jos jollakin on täällä Länsi-Uudellamaalla jokin koira, joka haluaisi juosta mun lenkkiseurana, niin saa kuskata tänne vaikka pari kertaa viikossa!

Nyt latasin Google Playsta "Zombies, Run! 5k Training"-applikaation. Ton appsin ideana on treenata sut kahdeksassa viikossa juoksemaan 5 kilometriä. Uskoisin sen olevan hyvä aloitus tällaiselle noviisille! Ja lisämausteensa tuo sit tietysti jahtaavat zombit ja tarinan kulku.



Tänään aloitin sovelluksen "The Story Begins"-kohdasta. On siis koko ohjelman aloitus, ja koska tässä ei varsinaisesti tarvinnut juosta niin käytin samalla Neebon aamukävelyllä. Ohjelman kesto on noin 32 minuuttia ja se kertoi miten tämä koko homma tosiaan alkaa. En spoilaa hirveästi, mutta lentokone tekee hätälaskun ja sitten pitää käydä sairaalalla keräämässä :--) Ohjeet on toteutettu vähän niinkuin siellä olisi kuulokkeiden päässä joku tyyppi lällärissä.


Tässä mun superseksikäs juoksuasu. Kalsarit on Top-Sportista, Buff on Suunnolta, Sofshelltakki on Marmotin Rom WS Wms jacket, kengät Salomon Speedcross 3 ja alla on urheilutoppi Stadiumista, joka on merkiltään Soc.

Oon nyt selkeesti fiksautunut liilaan väriin urheilutamineissa. Mutta noi Salomonin kengät saapui just viime viikon lopussa ja on tullut vasta parit keissit heitettyä niiden kanssa, mutta ne on ihanat! Makeen väriset ja tosi hyvän tuntuiset jalassa, joskin koot on tosi pieniä, mun piti valita normaalin 36-koon sijasta 37,5 koon kengät tästä mallista. Marmotin takki on jo puolitoista vuotta vanha ja se on kyllä ihan ehdottomasti mun lemppariulkoilutakki. Windstopper-kalvon ansiosta se kestää vähän tihkua ja blokkaa kaiken tuulen, ja se on tosi pehmeä ja mukava. Ihan paras retkeily-, koiranulkoilutus- ja lenkkitakki!

Nyt ootan innolla huomista, jolloin on kakkosvaiheen rata-ajo, ja sen jälkeen pääsen tekemään ton sovelluksen ekan oikeen treenin! Harmittaa vaan, kun Nepasta ei saa juoksukaveria niin pitää erikseen tehdä sitten kävely- ja treenilenkit. Hii olen innoissani!

27. syyskuuta 2013

Neulojaneitsyt

Hei,

olen Nelli, enkä ole ikinä neulonut.

En tiedä, kuinka alunperin päädyin tähän tilanteeseen. Luulin aina olevani tavallinen nuori. Uskon, että neulomattomuuden juuret johtavat ala-asteelle; 3-luokkalaisena valitsin käsitöiden sijaan puutyöt. Kun muut tytöt tahkosivat neuleiden parissa, minä hakkasin vasaralla poikia ja puutyöluokan pulpetteja. Kaikki puutöissä olleille on varmasti tuttu jokatuntinen alkusinfonia, jossa kaikki hakkaavat valitsemallaan teräesineellä puutyöluokan pulpetteja tahdissa. Opettaja ei uskaltanut kieltää, koska kyllähän kaikki tietävät mitä siitä seuraa, kun annat viidelletoista kymmenenvuotiaalle puukot käteen ja kiellät niitä toteuttamasta musikaalista itseään.

3 viikkoa sitten kävin Cittarista ostamassa itselleni Novitan 4,5 mm puikot ja lankaa, sekä lainasin kirjastosta Suuri Neulonta- ja ompelukirja-nimisen kirjan. Iskin puikot käteen ja aloin opettelemaan. Olisi tehnyt mieli survoa ne puikot omiin silmiini. Se neulontaharjoittelu jäi sitten siihen...

Tänä aamuna kuitenkin jostain syystä (krhm, johtuisikohan siitä että eilen aloin virkata kaulahuivia ja huomasin että this shit is not going to happen) aloin selata Youtubesta neulontaopetusvideoita. Aattelin, että on se notta perkele että kaikki muut akat osaa neuloa, mutta mä en muka. Miten se voi olla niin vaikeeta? Miksi äiti ei koskaan opettanut sitä mulle, vaan virkkasi aina vaan niitä helvetin vhs-kasettilaukkujaan? Kyynisenä ehdin jo aatella, että jos äiti ei opettanut niin ei internettikään voi opettaa. JA MITÄ VIELÄ! Löysin lempparikanavan. Nainen rauhallisella äänellä selostaa, mitä pitää tehdä. Ja hitaasti. Ja on kuvannut lähikuvaa neulonnastaan. Ma rakastuin. Ma sain neulottua. Ja mikä parasta, kun opettaja on videolla, sille ei voi suuttua. Ihan sama kuinka paljon raivoaisit, ei se opeta sua yhtään paremmin. Ja tän rouvan kanavallakin on vielä niin överisymppis nimi: Good Knit Kisses.





Ekaa videota katsoessani taisin tuijottaa tyhjyyteen keskimäärin vain puoli minuuttia, kunnes sain tehtyä tota castingia! En ees tiedä mitä noi sanat on suomeksi. Tokan videon yhteydessä tein jotain ihan käsittämätöntä aluksi, mutta sit se alko rullata kun tajusin keskittyä paremmin! JA KATTOKAA NY:


Mun Eka Neulontatyöni Ikinä. Nyt saan olla ylpee itestäni. Ja koko lähipiiri saa facepalmata itsekseen sitten kun näkee kaikki joululahjat jotka oon neulonut niille Ihan Itte. Jos jollakin tulee mieleen jotain hyviä neulontaohjeita esim. säärystimiin tai sukkiin, joita halajaisin seuraavaksi tehdä kunnes oon oppinut tähän perussettiin ekaksi, ni saa vinkata!

25. syyskuuta 2013

11 vastausasiaa!

Sain nakitettua itselleni tällaisen kysymyspostauksen! Kiitos 2Black-blogille :-)

Haasteen säännöt: 
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
- Keksi 11 uutta kysymystä.
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.



1. Mistä koirasi nimi / koiriesi nimet on keksitty? Kuka ne keksi ja kuinka? 
Nellyn nimi aiheuttaa aina lievää hämmennystä, tarkemmin sanottuna meidän nimet, sillä ollaan siis Nelli & Nelly. Ensimmäinen reaktio ihmisiltä yleensä on; "Miksi oot nimennyt koiras ittesi mukaan?"... Sehän olisi tietysti ihan tosi hyvä idea, mutta kun en ole nimennyt sitä. :D Lausun Nellyn nimen vielä Nellinä, joten ihmetys on kyllä ihan ymmärrettävää.. Nepa on siis nimetty jo ensimmäisellä omistajallaan (rokotuskortin mukaan ainakin) Nellyksi, ja kun se minulle lähes 5-vuotiaana saapui, en a) keksinyt mitään muuta nimeä kuin Väinö ja b) en jaksanut nähdä vaivaa opettaa sille kaiken muunkin lisäksi vielä uutta kutsumanimeä. Joten Nellystä jäi Nelly ja kun asuin siihen aikaan vielä kotona, vaihtoivat vanhempani minun kutsumanimeni Tytiksi ja koira sai pitää nimensä. Kaikki osapuolet oli tyytyväisiä ja uskon että poikaystävä pitää bonuksena sitä, että jos se huutaa Nelliä ni jompi kumpi saattaa ehkä tullakin!

2. Kuinka pitkään odotit nykyistä koiraasi/koiriasi? (Tulivatko ne viikon varoitusajalla vai monen vuoden pohdinnan jälkeen?) 
Koiraa olin halunnut koko elämäni ajan, mutta Nelly tuli meille aika yllätyksellisesti. Olin siihen aikaan Nepan dogsitteri, ja ed. omistaja pyysi minua ottamaan koiran viikoksi hoitoon hänen matkansa ajaksi. Koiraa tuodessaan hän sanoi, ettei oikeastaan voi pitää sitä ja pyysi harkitsemaan hoitojakson aikana että olisiko Nelly minulle oikea koira. Viikon hoitojakso on nyt sitten jatkunut 6 vuotta. Asia tuli kyllä hyvin yllätyksenä kaikille osapuolille; en uskonut että äitini olisi koiraan suostunut kun ei ollut siihen suostunut viimeiseen kahteen vuosikymmeneen, mutta uskon äitini salaa ihastuneen koiran kilttiin luonteeseen ja vaikeaan taustaan.

3. Millaisia huonoja tapoja koirallasi / koirillasi on? 
Minulle tullessaan niitä oli useita, mutta nyt päälle jääneitä pahoja tapoja on vain kaikkien noutajien silmitön vihaaminen sekä suklaan varastaminen..

4. Oletko löytänyt “the rodun” (ja mikä se on) vai jakautuuko kiinnostuksesi useiden rotujen kesken (minkä tyyppiset rodut/mitkä rodut)? 
Oon oikeastaan löytänyt "the rodun", mutta mua kuumottaa että en voi sitä ottaa koskaan. Olen koko pienen elämäni ollut tekemisissä lyhytkarvaisten saksanseisojien kanssa, ja oon ollut jo vuosia ollut ihan täysillä ihastunut kyseiseen rotuun. Kaikki ulkonäöstä luonteeseen, ainakin minun tuntemissani yksilöissä, iskee just sinne rotukoiran kokoiseen paikkaan sydämessä! Varsinaisesti mulle ei kyllä ole väliä onko koira rotukoira vai ei, harrastella voidaan rodusta riippumatta.

Muita kiinnostavia rotuja joita oon pohtinut ovat dalmatiankoira, rhodesiankoira ja dobermanni. Kaikki on siis ulkonäkötyypiltään tosi samankaltaisia (ts. lyhyt turkki ja suht liioittelematon rakenne), mutta kaikissa mättää jokin. Dalmatialaisissa terveys- ja luonneongelmat, rhodesiankoirissa mua ällöttää autoimmuunitautimahdollisuus ulkonäköseikan takia ja dobermannissa sitten mietityttää erityyppiset terveysongelmat ja se, että siitä kyllä puuttuu se jokin.
Joskus ois kyllä makeeta omistaa esim. greyhound, siperianhusky, irlanninsusikoira tai pyreneittenkoira, mutta nää nyt on tollaisia koiratytön päiväunirotuja olleet aina. Sarjassamme "Sit kun mulla on tosi iso omakotitalo ja lottovoitto ja mies joka maksaa kaiken mut ei oo koskaan kotona. Mut se lenkittää koirat kuitenkin kolmesti päivässä ja tuo karkkii."

5. Kuka / ketkä ovat vaikuttaneet eniten koulutustapoihisi ja mielipiteisiisi koirien hyvinvoinnista (esim. ruokinnan ja päivittäisen koiranhoidon osalta)? 
En nyt oikeen osaa nimetä ketään tiettyä ihmistä. Oon aika paljon etsinyt tietoa aina internetzistä ja kirjoista oma-aloitteisesti, ja erilaisten koirafoorumien keskustelut on varmasti olleet myös pohjana sille, minne päin oon kallistunut. Eli syvään kukkahattuuteen. <:=) Oon kyllä sitä mieltä, että vaikka koiranhoidosta yritetään kuinka tehdä jotain rakettitiedettä (kuten esim. laihdutuksesta..), niin oon huomannut lähinnä että kun koira saa tasapainoista ravintoa, tarpeeksi liikuntaa, huomiota ja aivotyötä omistajan kanssa tai erikseen ni ei siihen tarvita mitään erityisiä vippaskonsteja mukaan. Aiemmin oon kyllä ollut vähän enemmän jyrkempi koiranhoidollisten asioiden suhteen, mutta kai se ikä pehmentää mieltä kuin mozzarellaa.

6. Millaiset tulevaisuudenodotukset sinulla on koirasi / koiriesi kanssa? Oletko suunnitellut uusia harrastuksia, pentueita koirillesi, mahtavia tittelirivejä? 
Meillä on Nepan kanssa suuntana tähdet, KVA ja MVA-arvot sekä ainakin yksi pelastettu pikkutyttö Lassie-tyyliin! Tai siis.. Lähinnä se, että Nelly pysyisi kivuttomana niin pitkään kuin mahdollista ja että me saataisiin kokea vielä hienoja hetkiä yhdessä ja käydä vaikka vielä parilla vaelluksella yhdessä.

7. Missä asioissa sinulla on vielä opittavaa koirien kanssa? Mitkä asiat koet handlaavasi hyvin? 
No varmasti ihan kaikessa. :D Esim. harrastusasiat on sellaisia joissa oon ihan ulalla, sen sijaan taas esim. koen että handlaan koirien kanssa olemisen aika hyvin, koska en oo ihan hirvee häslääjä. Jos olisin Nepan kanssa häslääjä niin sekin olisi häslä, mutta yleensä mun oma rauhallisuus vaikuttaa siihen positiivisesti useissa tilanteissa.



8. Onko olemassa koirarotua jonka haluaisit, mutta et voi syystä tai toisesta ottaa? Mikä ja miksi? 
Se edellämainittu lk. saksanseisoja. Ja siksi, että en vaan näe itseäni metsästäjänä! Jos jollekulle tulee vastaan joku järkevä ihminen, joka haluaa kanalinnustaa koiran kanssa muttei halua huolehtia koirasta arkena, niin voi vinkata sille että voisin helpata. Useat ihmiset on sanoneet, ettei se koira tarvitse sitä metsästystä mikäli sillä on muuten aktiviteettejä, ja vaikka metsästyskausi onkin vain muutamat kk vuodesta, niin mun mielestä on niin epäreilua olla viemättä metsästyskoiraa metsälle. Eri asia on sit tietysti se, jos koira on todettu ihan avuttomaksi lintujahdissa ja ei osaa seistä tai hakea ollenkaan. Mutta tuntuisi vaan tavattoman itsekkäältä ottaa koiraa, jolle ei aio tarjota sen luontaisia aktiviteetteja. Aivan kuin ottaisi, no, minkä tahansa käyttökoiran ja ei antaisi sen toteuttaa taipumuksiaan.

9. Millaisia luonteenpiirteitä arvostat koirassa? Millainen olisi sinulle luonteeltaan täydellinen koira (vaikka luonnetestipistein tms.)? 
Arvostan täyspäisyyttä. :D Inhoan arvaamattomia koiria, ts. sellaisia jotka 5 minuutin silityksen jälkeen nappaavat käteen vaan sen takia ettei ne jaksa paijausta enää. Pidän koirista jotka ovat tarvittaessa rauhallisia, mutta tekemistilanteissa niistä saa löytyä virtaakin. En tykkää pirivietereistä tai tyhjänhaukkujista. Nellyssä arvostan rauhallisuutta ja kiltteyttä, toisaalta toivoisin siihen lisää virtaa että voitaisiin esim. juosta tai potkukelkkailla yhdessä. En nyt jaksa alkaa eritellä luonnetestipistein eri ominaisuuksia, mutta tiivistettynä hyvä koira voisi olla täyspäinen, rauhallinen koira josta kuitenkin löytyy täpäkkyyttä tekemiseen, se saisi omata kohtalaisen taistelutahdon että voisin leikkiä sen kanssa ikuisuudet ja samalla hyödyntää sitä koulutuksessa. Koira saa olla pidättyväinen, mutta ei mielellään arka.

10. Oletko pitänyt koirista koko elämäsi, vai oppinut nauttimaan koiraseurasta vasta myöhemmin elämässä? 
Oon kyllä ollut aina Koiratyttö 4Ever. Sukulaisilla on ollut aina koiria ja oon ollut se ärsyttävä pikkutyttö joka on ahdistellut kaikkia alueen koiranomistajia ja koiria.

11. Kuinka läheisesi suhtautuvat koiriisi?
Mun poikaystävä ja Nepa on parhaat kaverit, meillä on täällä vähän tällanen ilkeä äiti ja lepsu isi-asetelma, eli mä pidän huolta kaikesta kurista ja järjestyksestä kun taas ukko on se joka leikkii nenän näykkäisyleikkejä koiran kanssa ja antaa sille salaa pekonia. Musta kyllä tuntuu että kaikki mun läheiset tykkää Nellystä kovasti, kun varsinkin sisätiloissa se on tosi helppo, hiljainen ja kiltti koira. Yleensä sellaisetkin kaverit jotka ei juurikaan pidä koirisa/pelkää niitä on tykästyneet Nepaan kun se ei riehu/hypi tms.

Selailin tuossa tietämiäni koirablogeja ja kaikki taitaa kyllä aika pitkälle olla jo haastettu. Mikäli tuntuu siltä, ettei omaa blogia ole vielä haastettu, niin multa voi napata kysymykset ja vastata niihin :-)

1. Mistä harrastuksesta uskot koirasi/koiriesi eniten nauttivan?
2. Mihin ruokintamuotoon/merkkiin olet päätynyt ja miksi?
3. Mikä on mielestäsi hölmöin/aikansaelänein koirankoulutusteesi?
4. Jos olisit kasvattaja, mitä rotua/rotuja kasvattaisit?
5. Ottaisitko rescuekoiran? Miksi/miksi et?
6. Kuinka paljon koirasi liikkuu vapaana per viikko?
7. Mieleenjääneet letkautukset ohikulkijoilta koirastasi/koiristasi?
8. Jos saisit yhden päivän olla joku koiramaailmassa tunnettu henkilö, kuka olisit?
9. Seuraatko aktiivisesti koiramaailman uutisia? Mistä?
10. Ideat loppuu. Koirasi tassun koko senttimetreissä? :D
11. Mistä FCI-ryhmästä löytyy eniten pitämiäsi rotuja? Entä inhoamiasi?

24. syyskuuta 2013

Elämää nivelrikkoisen koiran kanssa

En taida olla tämän blogin puolella kirjoitellutkaan Nellystä ja sen nivelrikosta, se taisi tapahtua edellisen blogin puolella jonka olen jo poistanut.

E/E
Nepan nivelrikko tuli yllätyksenä minulle. Vain muutama kuukausi koiran meille tulon jälkeen tammikuussa 2008 alkoi Nelly ontua raskaasti. Veimme sen eläinlääkäriin, jossa otettiin röntgenit sen lonkista sekä selästä. Selvisi, että koiralla oli tapahtunut voimakkaita muutoksia sekä nivelnesteen muodostumisessa että rustoissa, ja että lonkkamaljat olivat epämuodostuneet, selässä oli yksi lannenikama liikaa ja epäiltiin myöskin muutamia luupiikkejä.

Voitte kuvitella sen epätoivon tunteen, joka valtasi tuoreen koiranomistajan! Minunhan piti saada tästä 5-vuotiaasta koirasta kiva harrastus- ja lenkkeilykaveri, mutta toisin kävi. Nelly oli varsin ylipainoinen minulle tullessaan, joten ensimmäiseksi aloitettiin dietti, kipulääkitys sekä Cartrophen-injektiot viikon välein kuukauden ajan. Oireet helpottivat, mutta kunnon lenkkeily oli pannassa.

Keväällä 2008 (vai 2009? vuodet vierii niin nopeasti..) osallistuimme Nellyn kanssa Yliopistollisen Eläinsairaalan nivelrikkotutkimukseen. Tutkimukseen osallistui useita kymmeniä koiria, joilla on tai on ollut ongelmia nivelten kanssa. Koirat jaettiin kahteen ryhmään ja toinen ryhmä sai tutkimusvalmistetta, ja toinen ryhmä sai lumevalmistetta ruoan kanssa muistaakseni 6kk ajan. Nellyltä kuvattiin kaikki lonkista kyynäriin ja polviin, yo. kuva on YESin kuvaama. Tälloin toisella eläinlääkärillä epäiltyjä luupiikkimuodostumia ei enää löytynyt. Tutkimusta johtava ell kehui Nellyn lihaksiston kuntoa ja tuumi, että vaikka koirassa on niin paljon vinksallaan niin lihaksisto tukee kyllä niveliä sen verran hyvin, että elinikäennuste on tällä vammaisella jopa 13v. Nelly on minulla ollessaan päässyt liikkumaan suht paljon erilaisissa maastoissa ja metsissä vapaana, jonka uskon vaikuttaneen positiivisesti sen lihaksiston kehitykseen.


Talvet meillä on menneet yhteisiä vuosina vaihtelevasti. 2007-2010 vuosien talvet olivat vaikeimpia, kipulääkitystä piti syöttää yleisesti ottaen aina joulukuusta maaliskuulle sekä käydä ottamassa Cartrophen-injektioita ja liikunta on ollut rajoitettua. Hämmästyksekseni viime vuoden (2012-2013) talvella koira ei tarvinnut yhtäkään eläinlääkärikäyntiä! Olin valmistautunut jo sekä rahallisesti että henkisesti eläinlääkärirumbaan, mutta vaikka kuinka kyttäsin koiraa koko talven ajan silmä kovana se ei osoittanut mitään tavanomaisiaan kivun merkkejä ja esim. liikkui puhtaasti koko talven ja pääsi pungertamaan sänkyynkin joka kerta ongelmitta.

Ahahaha, kuumotuskoira. :-----D
Nyt joulukuussa tulee ikää mittariin jo 11-vuotta, ja toivon ensi talven menevän yhtä kivuttomasti kuin edellinenkin. Kaikki muut vuodenajat talvea lukuunottamatta Nelly on kivuton ja liikkuu hyvin reippaasti, mutta kylmyys ja hanki ovat selkeästi hankaloittaneet sen oloa aiempina vuosina.

Lisäravinteina meillä syödään nivelrikon helpottamiseksi BritCaren lohiöljyä sekä glukosamiinia, ilmojen viiletessä kuureittain sitten Cartivetiä. Jahdin&Vahdin nivelvalmiste-nimistä tuotetta olen myöskin pohtinut sen huokean hinnan takia, onko joku kokeillut sitä ja onko ollut apua?

10. syyskuuta 2013

Kesäheinillä

Krrrmhh no niin! Onhan tätä hiljaiseloa taas hetken jatkunutkin. Ajattelin nyt kuitenkin tähän väliin pistää pientä kuvaoksennusta, aka norjalaispurgaa. Kesä meni muuten töiden parissa, paitsi heinäkuussa sain viettää peräti 3 viikkoa ansaittua lomaa. Tuli vaellettua niin Repoveden kansallispuistossa kuin vähän lähempänä Meikollakin, syötyä, juotua, terdeiltyä, oltua vaan ja nautittua. Nyt tuntuu tosin jo siltä, että tästä lomasta on ikuisuus ja harmaa arki painaa päälle niin vahvasti etten edes välillä muista että on olemassa muutakin elämää kuin työt. Tänään on tosin yksi vapaapäivä ja heti kun olen saanut aamuleivät kintattua kitusiini lähden Nepan kanssa metsästämään sieniä. Toissapäivänä Vaakkoilta tarttui mukaan mustatorvisieniä, 3 ja puoli kanttarellia, ihan pienenpieniä suppiksia ja orakasta.



Kyy Repovedellä.
 


Rantakäärme Meikolla. Tuon aamun olin aivan Kahlaa Käärmeiden Kanssa.
Reissukolmikon telttaelämää..

23. elokuuta 2013

Elokuu



Minulle
Elokuu on kirpeitä, tuoksuvia iltoja
Leppoisia kävelyitä metsässä sieniä kytäten
Paljon töitä
Toivoa siitä, että ei tarvitsisi tehdä niin paljoa töitä
Paljon aloitettuja asioita
jotka toivon saavani valmiiksi joskus
Elämänhallinnan opettelua
Kiukkua siitä, onko sitä omaa elämää nyt pakko hallita
Otsa- ja taskulamppujen, kaulahuivien, goretex-kenkien ja säärystimien esiinkaivamista
Pieniä onnellisuuden hetkiä
Sylihetkiä kirkassilmäisen karvaisen kanssa
Ja sitä, että ilmassa on odotuksen tuntua.

Tämän syksyn projektina olisi neulomisen opettelu. En ole ikinä elämässäni neulonut, en edes käytännössä tiedä mitä niillä puikoilla pitäisi tehdä. Paitsi pistää suuhun ja leikkiä mursua. Eilen kuitenkin kävin lainaamassa kirjastosta Suuri neulonta- ja ompelukirjan sekä ostin parit puikot. Epätoivo iski jo lankahyllyn luona, kun en tiennyt minkä paksuiset puikot olisi pitänyt ostaa. Ostin keskikokoiset. Seuraavaksi pitäisi virittäytyä zen-mielentilaan ja alkaa harjoitella.

Raivareita luvassa.

22. elokuuta 2013

Uusi ulkoasu

Sain tänään kummallisen photoshop -inspiraation ja tuloksena on uusi ulkoasu blogille. Onhan se ehkä aikakin, kahden vuoden jälkeen. Mitä tykkäätte? Kiristääkö jokin kohta päätä vai onko ihan jeezjeez?

21. elokuuta 2013

Käsityökortteli

Kesä koomautti. Tai ei koomauttanut, vaan on tullut oltua kaikkialla, paitsi koneen ja blogin ääressä. Siitä lisää lähipäivinä, nyt kuitenkin haluan sanoa vain seuraavaa:


Sinne vaan! Silmät kiiluen olen kytännyt ko. tapahtumaa, mutta nyt taitaa tuona viikonloppuna kutsua mökkireissu, ellei vakituinen koiranhoitaja ole muissa hommissa. Suomalaisia käsityöyrittäjiä, ihanaa hypisteltävää ja tämä jos mikä on sitä paljon puhuttua Suomalaisen Työn Tukemista. Tapahtuma järjestetään käsittääkseni puhtaasti talkoovoimin, joten jos tahdot tukea tapahtumaa ja tiedottaa siitä kansalle, jaa kyseistä mainosta blogissasi. Susannan Työhuoneesta löydät lisäinfoa mainontaan liittyen.

20. kesäkuuta 2013

Raparperipiirakka





RAPARPERIPIIRAKKA [pellillinen]
250g  voita
3 dl    sokeria
3        munaa
1 dl    maitoa
5 dl    vehnäjauhoja
3 tl     leivinjauhetta
2-4 vartta raparperia - itse käytin kuvassa näkyvistä neljästä varresta kolme ja tuli just sopivasti suhteessa taikinaan.

~  Pese, kuori ja pilko raparperit. Vatkaa sokeri ja voi/margariini vaahdoksi. Voi kannattaa ottaa hieman ennen leipomisen aloittamista lämpeämään pöydälle. Vaahdotuksen jälkeen lisää 3 munaa yksitellen mukaan ja sekoita hyvin välissä. Tämän jälkeen lisää maito, sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää mukaan. Lisää pilkotut raparperit taikinan joukkoon ja levitä massa pellille. Anna olla uunissa 15-20 min 200-asteessa. Kun piirakka on valmis, nosta se pois uunista ja ripottele sokeria päälle.

Söin jo kaksi palaa ja himoitsen lisää. Ihan järjettömän hyvää! Tarkkasilmäisimmät huomaa, että tämä on sama resepti kuin mustikkapiirakan kanssa, mutta ton taikinan koostumus sopii vaan ihan tosi hyvin kaikkiin marja-, hedelmä-, yms. piirakoihin. Tämä toimii vanilijakastikkeen ja vanilijajäätelön kanssa yhtä hyvin kuin Harry Potter toimii 7 tunnin junamatkalukemisena. Eli tosi hyvin.

Metsään mieleni tekevi

Reppukoira
Lampi ja pää.. Eikun mies ja pää.. tai siis, mies ja lampi. Mies lammessa? Lampi miehessä?
Tuli testattua uusi teltta. Tarkkasilmäinen spottaa vieressälojuvan tosihienon kiilapussin.

12. kesäkuuta 2013

Hiusten vaalennus part two

No niin! Tämän takkutukan ikuisuusprojekti on luonnollinen hiusten vaalennus. En ole siis ikinä värjännyt hiuksiani (erästä vappua ja vappuväriä lukuunottamatta..), mutta koska piiska on hyvinkin perinteisesti suomalaisen maantien värinen, koitan säännöllisin väliajoin sitä jotenkin rukata johonkin suuntaan. Kesällä auringon takia se tietysti aina vaalenee (tai minä rusketun, who knows), mutta jotain tällaisia vippaskonsteja on ihan kiva kokeilla. Edellisestä kerrasta kertovan bloggauksen löydät tästä. Olen käyttänyt vaaleaa hennaa kerran aiemminkin, mutta juurikaan tuloksia saamatta. Tälloin en tosin pitänyt kyseistä möhnää päässäni kuin ehkä 50 min, ja en ollut hauduttanut sitä kuin noin tunnin ajan vedessä. Tällä kertaa agenda on hieman toisenlainen, katsotaan näkyykö mitään eroa! Tällä hetkellä siis istun tässä läppärin ääressä suihkumyssy päässä ja vessapaperia tungettuna sen reunoille valumisen estämiseksi.. Toivon ettei kukaan tule soittamaan ovikelloa seuraavan puolen tunnin aikana. Pistin mömmön päähään klo 12:30, ja ajattelin pesaista sen pois tässä kohtapuoliin, kun nyt se on ollut päässä vaikuttamassa jo 2 tuntia (14:30).

Saanen huomauttaa vielä, että vaalea henna ei värjää hiuksia, vaan vaan kirkastaa luonnonvaaleiden hiusten sävyä. Eli jos olet tummatukkainen, ei kannata edes haaveilla. Hiushoitona sitä kylläkin voi käyttää. Normaalisti henna sekoitetaan lämpimään veteen, mutta vaalennuksen boostaamiseksi päätin tehdä sen kamomillauutteeseen.

 Eli alkuasetelma on tämä: mittaa kulhoon noin 4-6 ruokalusikallista kuivattua kamomillaa. Itse käytin Ruohonjuuresta ostamaani kuivattua MacUrthin luomukamomillaa. Pakkaus on tosi riittoisa ja kuivatut kukat säilyvät onneksi tosi kauan kaapissa. Ensimmäisenä tosiaan tehdään kamomillauute. Pahoittelen kuvien laatua, ovat ála Samsung Galaxy Xcover.


Keitä noin 3 dl vettä kattilassa ja kaada ne kamomillan kukkien päälle kulhoon. Itse hämmentelin tuota lusikalla pari kertaa, että kaikki kukat ovat varmasti veden alla. Tämän jälkeen pistä kulhon päälle kansi ja anna hautua noin 30-60 min. Itse pistin tässä vaiheessa leffan pyörimään, niin saivat olla siellä lilluskelemassa sitten puolisentoista tuntia.


Ota pala harsoa, vanhaa paitaa tms. siiviläksi. Siiviläkin käy... Itse käytin vanhasta t-paidasta leikkaamaani rättiä tähän tarkoitukseen. Ota toinen kulho ja pistä "siiviläkangas" sen päälle. Kaada toisesta kulhosta (jossa ovat siis kamomillat ja neste) tavara siivilän läpi toiseen kulhoon. Kukat jäävät kankaan sisään ja neste lilluu itsekseen kulhossa. Purista kukista vielä viimeisetkin nesteet ja heitä roskiin tai säästä myöhempää käyttöä varten.


 Mittaa toiseen kulhoon noin 50 g vaaleaa hennaa. Itse ostin vaalean hennan Ruohonjuuresta (ylläri.. Ja jos joku miettii, niin ei, tämä postaus ei ole Ruohonjuuren sponssaama, käytän vaan niiden tuotteita ilmeisesti paljon. :D), tämäkin on MacUrthin tuote. Tässä välissä lämmitin kamomillauutteen nopeasti mikrossa, sillä se oli päässyt jo leffan aikana jäähtymään. Henna olisi hyvä sekoittaa lämpimään veteen. Lisää kamomillauutetta hennajauheeseen koko ajan sekoittaen. Tämän näköistä siitä tulee:


Tuosta tahnasta tuli hieman liian juoksevaa kun uutetta lorahtikin hieman liikaa, mutta korjasin sen lisäämällä joukkoon Logonan valkosavea:


Sekoita! Nyt tahna on valmis. Kääri kippo folioon tai elmukelmuun ja anna hautua noin 12 tuntia. Sen jälkeen levitä se päähäsi. Itse tein kys. operaation suosiolla kylpyhuoneessa, sillä mulla on puoleen selkään ulottuvat rastat ja sotkemiselta ei siis voi välttyä... Kun läträykset on hoidettu, pistä päälle suihkuhattu, hedelmäpussi tms. vahvistamaan vaikutusta ja anna olla päässä 1-2 tuntia. Itse juuri ulostauduin suihkusta huuhtelemasta pään hennasta pois, olin antanut sen olla päässä noin 2 tuntia ja 15 minuuttia. Huuhtelu kannattaa tehdä huolellisesti.

Nyt kuivauksen ja föönauksen jälkeen lopputulos on.. no, ei ainakaan mikään platinablondi. Sävy on ehkä kirkkaampi, mutta.. No, tukka oli tuon käsittelyn jälkeen ainakin hyvin pöyheä! Tässä "jälkeen" kuvat, jokainen voi sitten itte päätellä että onko tuo nyt vaalea vai ei. Vessan valo ainakin aiheuttaa hieman keltaisuutta.

10. kesäkuuta 2013

Retkialusta koiralle


Olen retkeillyt Nellyn kanssa jo vuosia, ja itse asiassa me tehtiin ensimmäinen reissu sen kanssa viikon päästä kun se oli mulle saapunut vuonna 2007. Hyvin meni, ja siitä lähtien se on kulkenut mun mukanani erilaisilla vaelluksilla ja lyhyemmilläkin retkillä. Makuualusta on kuitenkin ollut aina sellainen asia, joka on aiheuttanut päänvaivaa. Pitkään raahasin erilaisia fleecepeittoja tai shaaleja mukanani, mutta ne vie rinkasta ihan törkeästi tilaa ja eivät mahdu koiran omaan reppuun. Solumuovialustan materiaalista Nelly ei taas tykkää. Tässä siis oma ratkaisuni tähän pulmaan, ja viikonlopun telttailuretken aikana se tuli kokeiltuakin, toimii! Nelly tosin mielummin kyllä tulisi ilmatäytepatjalle ja kääriytyisi untuvamakuupussiin...


Tässä ohjeet koiran makuualustan tekoon:

TARVITSET:
- fleeceliivejä tai -takkeja 
- avaruuslakanan
- ompelukoneen tai rutkasti kärsivällisyyttä 
 
VAIHE 1. Hanki kirpparilta - tai miksein kaupastakin - vanhoja fleeceliivejä tai -takkeja. Nelly on sen verran isokokoinen koira, että mun valintani oli 2 kpl miesten large-kokoisia vanhoja fleeceliivejä. Pienemmälle koiralle riittää tietysti sitten vähempikin.

VAIHE 2. Leikkaa liivien/takkien selkäosat talteen, eli kaksi suorakulmion muotoista fleecepalaa. Liivien jämille en keksinyt enää käyttöä, pienempien koirien tapauksessa fleecetakin hihoistahan saisi sitten sopivan reissumakuupussinkin..
VAIHE 3. Ompele fleecekuutiot toisiinsa kiinni keskeltä. Itse ompelin kahteen kertaan, sillä haluan saumojen kestävän kovempaakin käyttöä. Tässä kuvassa en oo vielä leikannut tota muotoonsa. Yllättävän hankalaa muuten leikata suoraan. :I
VAIHE 4. Mallaa fleeceosa avaruuslakanan päälle, itse käytin tähän tarkoitukseen Haltin avaruuslakanaa, sillä se ei ole liian ohut eikä liian paksu. Lämpöä heijastava osa tulee makuualustan sisään ja "normaali puoli" tulee sitten ulkopuolelle. Mikäli jollekin on epäselvää, niin avaruuslakanan ideana on eristää nukkuja maasta sillä periaatteella, että tuo alumiininen osa heijastaa lämpöä takaisin nukkujaan. Näitä voi ostaa retkeilyliikkeistä. Leikkaa fleecepalan kokoinen pala avaruuslakanaa.
VAIHE 5. Siinä se on, leikattuna ja reunat sisäänpäin käännettynä ja ommeltuna. Tämän vaiheen jälkeen onkin aika kiinnittää fleecepala tähän avaruuslakanapalaan kiinni ja ommella menemään.

Siinä se on! Otinpa hienosti kuvat kun on noin rypyssä. Tämä on tosi kevyt, eristää hyvin ja mahtuu tosi pieneen pakkaukseen, itse otin käyttöön avaruuslakanan oman pussin:
Ja vielä loppuun tyytyväinen käyttäjä luonnon helmassa: